Järkee särkee

Järki tuli, valaisi, sokaisi ja poltti. Sitten se pilkottiin pienemmiksi järjen lamppusiksi, jotka pimensivät enemmän kuin valaisivat ja tekivät ajan myötä silmän sairaaksi. Järki on paluumuuttajien listalla. Järki tulee takaisin. Kyllästyneisyys jälkimoderniin kikkailuun saavuttaa pian kriittisen pisteen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Järki tähtää yhteen, ei kahteen tai useampaan. Ei järjessä muuta vikaa olekaan. Työkaluna se on näppärä ja taitavasti käytettynä tuloksiin päästään nopeasti. Järkeä käyttämällä esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen tuottaminen on logistisesti ja tuotantotaloudellisesti helppoa. Järkeistäminen - rationalisointi - ei enää viittaa niinkään filosofiseen edistyksellisyyteen kuin talouselämän lainalaisuuksiin. Kyse on virtaviivaistamisesta. Lähtökohtaisena hyveenä on tietty minimalismi. Ockhamin partaveistä heiluttelee yhä useammin järkeviä päätöksiä runnomaan palkattu liikejohdon konsultti kuin antimetafyysikko. Oli kyse tieteestä tai taloudesta, lopulta nekin ovat järjen ykseyden ilmenemää.

Järki tähtää yhteen, ei kahteen tai useampaan. Jos minulla on selitys ja sinulla on selitys, on toinen selityksistä toista järkevämpi. Olisi epätaloudellista pitää niitä yhtä järkevinä. Järkevintä olisi olettaa, että on olemassa selitys, joka olisi ainoa oikea selitys. The selitys. Selitys, joka on lopulta yksi. Ei kaksi.

Jos yksi riittää tavoitteen saavuttamiseen, miksi palkata kaksi? Jos joku suostuu tekemään työtä yhdestä rahasta, miksi antaisin hänelle kaksi? Onko olemassa mitään rationaalista perustetta resurssien haaskaamiseen? Jos vaikka ne kaksi nauttisivat yhteistyöstä, olisivat onnellisia ja eläisivät siksi vähän pidempään? He eivät uupuisi sorvin ääreen? Nämä kelpaavat vain sikäli, kun asiasta on (mielellään kvantitatiivista) todistusaineistoa. Hempeän humaanin yrityksen lähipiiristä löytyy aina kilpaileva yritys, joka on rationaalisempi ja käyttää resurssejaan optimaalisemmin. Heille jää varaa markkinointiin, tuotekehitykseen ja lobbaamiseen.

Eikö juuri tämä järjen diskurssi läpäise kaikkea? Eikö tuhlaaminen ole pahinta mihin ihminen voi sortua niin selittämisessä kuin taloudessa?

Kun järki nyt tulee takaisin, vapaa ajattelu vetäytyy varjoihin. Kukapa harrastaisi vapaata ajattelua, kun tarjotaan oikein ajattelua. (Mendelssohn esitti tämän huomautuksen jossakin). Kun järki tulee takaisin, me olemme kaikki yksi(n). Tästä selviää vain lukemalla Buberia. Ja Jacobia, jonka yhteys Buberiin on ainakin minulle vielä arvoitus.