Yllättävä inspiraatio ja ripaus numerologiaa

Pitäisi puhua Jacobista kolmen viikon päästä. Olen ollut asiasta tietoinen jo kolme kuukautta, mutta tiedostaminen ei suinkaan takaa toimintaa. Edellisestä esiintymisestä oppineelle yleisölle onkin kulunut jo kolme vuotta.

Tunnistan defenssit niin hyvin. Lahjattomat treenaa. Stressi on paras muusa. Kuka muka voisi oikeasti kiinnostua marginaalisesta aiheestani? Pohjaviemärin remonttikin pitäisi viedä loppuun. Onhan paskan valuminen pois talosta tärkeämpää kuin 1700-luvun tutkimus. Ei kai kellään voi olla mitään sanottavaa aiheesta, jota kukaan ei kai liiemmin tutki? Torstai ennen esitelmää on vapaapäivä: silloin ehtii kyllä. Yritä siinä sitten motivoitua.

Motivaatio löytyi odottamatta. Istuin pakon edessä kolme tuntia. Valvoin abiturienttien painiskelua ruåtsin ylioppilaskokeen kirjallisen osan kanssa. Nautinnollista. Ja siinä samassa se alkoi raksuttaa.

Te olette siinä, minä tässä. Te onnettomat pohditte deklinaatioita, sukuja ja suffikseja. Minä istun ja valvon. Minä jä sinä. Ich und Du. Niin, Fritz Jacobi toki kirjoitti saksaksi. Katselin voimattomana kynän suihketta. Se taikoi hetkessä rungon esitelmälle ja valistustematiikka hengitti jumppasaliin. On outoa, että se tulee kun se tulee. Inspiraation iskiessä tuntee itsensä niin onnelliseksi ja heikoksi. Onnelliseksi, koska se tulee; heikoksi, kun sitä ei voi käskeä. Tulemaan tai jäämään.

Siinä taisi jäädä abien valvominen puolivillaiseksi. Pelko pois, YTL, tänään salissa istui vain hyviä ihmisiä.